Keskinäinen apu evoluution tekijänä
Marxin mukaan ihminen on pohjimmiltaan sosiaalinen olento. Hän tarvitsee muita ihmisiä, ei siksi että nämä olisivat välineitä hänen toiveidensa täyttämiseen, vaan yksinkertaisesti siksi, että ihminen on ihminen. Ihminen saavuttaa inhimillisen täyteytensä vasta ollessaan yhteydessä toisiin ihmisiin. Goethe totesi: ”Ihminen tuntee itsensä vain siinä määrin kuin hän tuntee maailman. Hän tuntee maailman vain itsessään ja tiedostaa itsensä vain maailmassa.”
Erich Fromm ilmaisi asian näin: ”Täysin kehittynyt ja siten terve ihminen on tuottava ihminen – ihminen, joka on aidosti kiinnostunut maailmasta ja vastaa siihen” (E. Fromm, Illuusioiden kahleiden tuolla puolen, s. 85–88).
Lähteet
- Erich Fromm — Illuusioiden kahleiden tuolla puolen. Kohtaamiseni Marxin ja Freudin kanssa, s. 85–88 — edellä esitettyjen Marxin, Goethen ja Frommin ajatusten lähde.
- Kirjoituksen otsikko viittaa Pjotr Kropotkinin teokseen Keskinäinen apu evoluution tekijänä (1902); teos ei ole lainatun katkelman lähde.
Kysymyksiä artikkelin aiheesta
01Miksi yhteys toisiin ihmisiin on välttämätön inhimilliselle kehitykselle?
Ihminen tulee täysin inhimilliseksi yhteydessä toisiin, ei eristyksissä: suhteet eivät ole vain tarpeiden tyydyttämisen välineitä, vaan niissä syntyvät itsetuntemus, maailman ymmärtäminen ja tuottava vastaus siihen.
02Miten itsetuntemus ja maailman tunteminen liittyvät toisiinsa?
Tekstissä lainatun Goethen ajatuksen mukaan ihminen tuntee itsensä maailman kautta ja maailman sisäisen kokemuksensa kautta; prosesseja ei voi erottaa toisistaan.