Psykoterapia
Menetelmän käytännön soveltamisen ja kehittämisen alue.
Institutional Layer
Dialectical Existential Therapy
DET eli dialektinen eksistentiaalinen terapia on itsenäinen psykoterapeuttinen menetelmä humanistisen lähestymistavan sisällä. Sillä on oma ihmiskäsityksensä, teoreettinen perustansa, ammatillinen kielensä, terapeuttinen käytäntönsä sekä tapansa kehittää ja välittää menetelmää.
DET:n institutionaalinen taso
DET kehittyy kolmella toisiinsa liittyvällä alueella. Yhdessä ne muodostavat menetelmän institutionaalisen tason: ammatillisen ympäristön, jossa DET:tä sovelletaan, välitetään, arvioidaan ja kehitetään edelleen. Menetelmän teoreettinen sisältö avataan DET-konseptissa.
Klikkaa terälehtiä kootaksesi institutionaalisen tason yhteisen logiikan.
DET
DET psykoterapeuttisten menetelmien kentässä
Psykoterapeuttiset menetelmät kehittyvät eri teoreettisista perinteistä ja vastaavat eri tavoin siihen, mikä ihmisessä muuttuu terapiassa ja miten muutos mahdollistuu.
Transference-Focused Psychotherapy (TFP) kuuluu psykoanalyyttiseen ja psykodynaamiseen perinteeseen. Dialectical Behavior Therapy (DBT), Marsha Linehanin kehittämä menetelmä, kuuluu kognitiivis-behavioraaliseen perinteeseen ja yhdistää käyttäytymisen muutoksen mallin dialektiseen periaatteeseen.
Dialectical Existential Therapy (DET) kehittyy humanistisessa lähestymistavassa. Sen metodologinen linja rakentuu käsitykselle ihmisestä avoimena ja kehittyvänä persoonana, sisäiselle dialektiikalle, eksistentiaaliselle valinnalle ja kyvylle kantaa oman kokemuksen monimutkaisuutta.
Vertailu ei väitä menetelmien olevan samoja tai niiden tutkimusstatuksen olevan yhtäläinen. Se tuo esiin niiden eri ammatilliset perinteet ja DET:n oman metodologisen perustan.
DET:n metodologinen ydin
DET:n psykoterapeuttisen käytännön taustalla ovat oma ihmiskäsitys, teoreettinen perusta ja ammatillinen kieli. Ne määrittävät menetelmän sisäisen logiikan ja yhdistävät psykoterapian, koulutuksen ja tutkimuksen.
Metodologisen ytimen keskuksessa on käsitys ihmisestä avoimena ja kehittyvänä persoonana, joka elää suhteessa maailmaan, kokee sisäisiä ristiriitoja, tekee valintoja ja voi tulla omaksi itsekseen. Tämä antropologia ohjaa sitä, miten DET ymmärtää muutoksen ja rakentaa terapeuttista työskentelyä.
DET:n arvoja ovat ihmisarvo ja persoonan ainutlaatuisuus, vapaus ja vastuu, avoimuus kokemukselle, dialogin rehellisyys sekä ihmiselämän monimutkaisuuden kunnioittaminen. Menetelmän konsepti, logon merkitys ja P‑I‑K-malli tekevät nämä perusteet näkyviksi ja yhdistävät ne teoriaan, tutkimukseen ja käytäntöön.
Ekosysteemin elävät alueet
DET:n institutionaalisessa tasossa on tilaa myös luonnolle, tulelle ja tähtitaivaalle. Psyyken alue on tila, jossa psykologinen työ voi tapahtua vastaanottohuoneen ulkopuolella, luonnollisessa yhteydessä luontoon.
Yhteisö ja yhteinen tuli
DET kokoaa psykologeja, psykoterapeutteja, tutkijoita ja itsetuntemuksen tiellä olevia ihmisiä yhteisen periaatteen ympärille: nähdä ihminen syvemmin, rehellisemmin ja moniulotteisemmin, säilyttää oma metodologia ja pysyä avoimena ammatilliselle vuoropuhelulle.
Kehitämme psykoterapeuttista kulttuuria humanististen periaatteiden palveluksessa ja asetamme nykyteknologiat ihmisen palvelukseen — emme ihmisen tilalle, vaan hänen rinnalleen. Näin menetelmän institutionaalisesta kehityksestä tulee osa elävää DETai-ekosysteemiä.
DET-kulttuurin 5 piirrettä
1. Itsenäinen ja avoin menetelmä
DET kehittää omia teoreettisia perusteitaan, kieltään ja käytäntöään ja on siksi itsenäinen psykoterapeuttinen menetelmä. Se ei kuitenkaan rakenna identiteettiään muiden koulukuntien torjumiselle: DET voi käydä vuoropuhelua psykoanalyysin, KKT:n sekä humanististen ja eksistentiaalisten lähestymistapojen kanssa ja säilyttää samalla oman metodologisen eheytensä.
2. Yhdistyy arvojen ja tyylin kautta
DET ei ole tekniikkasarja, vaan terapeuttisen kommunikaation luonne, sävy, intonaatio ja kulttuuri. Se on tunnistettava tyyli, jossa voi aistia, että jokin on tehty DET:n hengessä. Se luo emotionaalisen kontekstin, joka ei ole kylmän tieteellinen, pelkästään pehmeän humanistinen eikä analyyttisesti etäinen, vaan dialektinen: jännitteinen, rehellinen, energinen ja elävä.
3. Yhteisen sisäisen periaatteen yhteisö
DET on sisäisen asenteen muoto, johon ihminen joko kuuluu tai ei kuulu. Jos ajatus puhuttelee, että ihminen muodostuu vastakohtien jännitteessä, kasvu tulee mahdolliseksi rehellisyydessä omaa varjoa kohtaan, merkitys ei ole valmiiksi annettu vaan se luodaan, toiminta jatkaa kokemusta ja sisäinen vapaus on mukavuutta tärkeämpää, silloin DET on oma koti eikä vain koulu, johon ihminen on tuotu.
4. Perustuu dialektiseen näkemiseen, ei ajatteluun
DET ei väitä, että luonnollisen ajattelutavan pitäisi olla dialektinen. Dialektiikka ei tässä ole päättelyn tapa, vaan tapa nähdä ihminen: dynamiikassa, vastakkaisten taipumusten vuorovaikutuksessa, hajoamisen ja kasvun rajalla, aina enemmän kuin osiensa summa. Dialektinen näkeminen huomaa paitsi sen, mikä jo on, myös sen, mikä syntyy vastakohtien kamppailussa ja yhteydessä. Se ei ole pelkkä mielen taito, vaan havainnon viritys.
5. Kehittää omaa kieltään ja nojaa tutkimukseen
DET:llä on oma kielensä: rytmit, metaforat, tunnistettavat rakenteet ja tapa nimetä sisäisiä prosesseja. Tämän kielen on oltava yhteydessä teoriaan, käytäntöön, koulutukseen ja tutkimukselliseen arviointiin sen sijaan, että se olisi vain tunnistettava tyyli. Tiede on tässä menetelmän juuret, ei sen lehtien muoto.
“Tieteemme ei ole illuusio. Illuusio olisi ajatella, että saisimme muualta sen, mitä tiede ei voi antaa.”
1. Itsenäinen ja avoin menetelmä. DET kehittää omia teoreettisia perusteitaan, kieltään ja käytäntöään ja on siksi itsenäinen psykoterapeuttinen menetelmä. Se ei kuitenkaan rakenna identiteettiään mui