Nietzsche ja usko: vaihe vai kiinni?
En usko, että Nietzsche oli ateisti, koska vaikka ottaisikaan hänen symbolisen lausahduksen «Jumala kuoli», se kertoo siitä, että hän tunnusti tämän symbolin. Nietzsche ja usko: usko Jumalaan hänelle oli vaihe, jonka on läpäistävä, eikä vaihe, jota pitäisi välttää.
«...voiko ihminen ilman uskonnollista koulutusta, ilman tätä valmistusta, oppia kokemaan täyteläisen tarpeen itsensä puolesta...?» (Hauska Tiede, s. 222)
«Me (eurooppalaiset) olemme velvollisia varallisuudellamme siitä, että nousimme kristinismistä…» (sama, s. 327).
Hän katsoi, että tämä vaihe on läpäistävä poistamalla ylimääräiset asiat, jotka rajoittavat ja eivät anna nousua. Ylimääräisyys, joka sisältyy Hyvän ja Pahan moraalissa.
❇️ IHMINEN JA SEN SIIRTO-ASEMAT ❇️
Ja tämä on väistämätöntä, sillä eteenpäin liikkuminen tekee historiallisesta prosessista palautumattoman. Ihmiskunta kulkee peräkkäin ihmisen ontogeenisen kehityksen vaiheita.
Vanhemmassa vaiheessa ihmisyhteisö nojasi äitiluontoon: se oli riippuvainen äitiluonnosta, aivan kuten lapsi ensimmäisillä vuosilla riippuu äidistä. Tämä ilmeni matriarkaalisissa uskonnoissa ja maataloudessa (äitiluonto, ruokitseva ja antava lämpö). Ihmiskunta tunsi itsensä yhä yhtenäiseksi luonnon kanssa, mutta kypsyessä se siirtyi vähitellen äidistä isään, jonka auktoriteetti on vankka ja jonka rakkauden on ansaittava.
«Isä» on patriarkaalinen monoteistinen uskonto (Kirjan uskonto). Äidin rakkaus on luonteeltaan ehdoton, isän rakkaus on ansaittava. Palvelu. Koska isä antaa perintönsä vain rakastetulle pojalle.
❇️ Siirtyminen vapauteen ja vanhempien satamasta poistuminen ❇️
Mutta ihmiskunta kasvoi, ja pian se poistuu «siirtymisaikana», ja sen on jätettävä uskontonsa, jos haluaa jatkaa. Samoin kuten nuorukaiselle on poistua hiljaisesta äidin ja isän satamasta ja lähteä omaan seikkailuunsa, täynnä vaaroja ja seikkailuja.
Ja valinta jää ihmiskunnan ja yksilön valittavaksi: kasvaako edelleen ylös, jolloin juuret menisivät syvemmälle – pahaan, vai pysytäänkö kotisatamassa, jossa hiljaisuutta ja myrskyjä ei ole? Ja vaikka lähtisimme isän satamasta matkaan, mikä olisi käänninme? Ja mikä tuuli olisi myönteinen?
❇️ Nitschen valinta: Vapaa ja kohtalo ❇️
Nitsche teki valintansa, hän päätti jättää isän sataman – uskonnon. Hän jopa loi itselleen kompassin, kulkien omaa ohjaajaa – ylihenkilö. Mutta merikotka on väistämätön niille, jotka poistuvat kauas satamasta. Kyllä, se on yksinäisyytämme, se on merikotkamme. Kuinka monta poistuvaa tätä sairausta on tuhoinut.
❇️ Psykologia: Parannus meren sairaudesta ❇️
Tässä uutinen kaikille poistuville: parannusmerestä – Psykologia!
〰️〰️〰️〰️
#ylihenkilö #PsykologiaJaVapaus #UskoJaKehitys
Lähteet:
- Nietzsche F. Hauska tiede («La gaya scienza») / Friedrich Nietzsche; käännös saksasta M. Kornevoy, S. Stepanova, V. Toporova. – Saint‑Petri: Azbuka, Azbuka‑Atitkuse, 2017. – 352 sivua. – (Azbuka‑klassikko).
Kysymyksiä artikkelin aiheesta
01Miksi usko voi olla kypsymisen vaihe, josta ihmisen on lopulta kasvettava yli?
Uskonnollinen perinne voi olla ensimmäinen arvojen ja sisäisen kurin koulu. Kypsyminen jatkuu, kun ihminen jättää ”vanhempien sataman”, hyväksyy vapauden riskin ja ottaa vastuun oman kompassinsa valinnasta.
02Mitä ihmistä odottaa uskonnollisen ”sataman” jättämisen jälkeen?
Valmiit suuntaviivat katoavat, joten vapauteen liittyy yksinäisyyttä, epäilyä ja ”merisairautta”. Nietzschen yli-ihminen toimii itse valitun suunnan kuvana, ja psykologia auttaa kestämään siirtymän.