Statuksettomuuden autiomaa

Vertaus ihmisestä ilman paikkaa

Tämä on tekijän vertaus, ei kliininen tapauskertomus eikä kirjaimellinen elämäkerta.

Kerran kaukainen maa otti vastaan tutun kotinsa menettäneen perheen: äidin, isän ja lapsen. Isä kuoli varhain. Poika kasvoi ihmisten keskellä, mutta ei löytänyt tunnustettua paikkaa, aivan kuin hänen pitäisi jatkuvasti todistaa oikeutensa kuulua joukkoon.

Torjutuksi tuleminen ei jäänyt menneisyyteen. Se muuttui ahdistukseksi, syyllisyydeksi ja tavoiksi vaimentaa jännitystä. Myöhemmin ihminen alkoi muuttaa kehoaan, lukea filosofiaa ja kurinalaistaa itseään. Vähitellen hän oppi arvostamaan vain sitä, mikä oli ansaittu kärsimyksellä.

Sisäinen kaava kuului: jos minuun sattuu, kasvan; jos jokin on helppoa, en yritä tarpeeksi. Voittaminen pelasti avuttomuudelta mutta muuttui huomaamatta ainoaksi sallituksi tavaksi elää.

Kutsun tätä statuksettomuuden autiomaaksi. Se ei ole diagnoosi vaan kuva: ihmisellä ei ole vakaata paikkaa muiden joukossa, joten hän rakentaa asemansa kestävyydestä, itsekritiikistä ja kyvystä selvitä ilman tukea.

Kun voima alkaa tuottaa kipua

Voittaminen ei itsessään ole vihollinen. Se auttaa selviytymään kriiseistä, oppimaan ja tekemään pitkäjänteistä työtä. Ansa syntyy, kun kärsimyksestä tulee ainoa voiman todiste.

Rauhallinen reitti näyttää silloin epäilyttävältä, huolenpito heikkoudelta ja läheisyys itsenäisyyden uhkalta. Ihminen ei vain kohtaa vaikeuksia, vaan valitsee tiedostamattaan tutun maaston, koska ainoastaan siellä hän tietää, kuka on.

Runossani Yhteinen mytologeemimme toisen ihmisen kohtaaminen katkaisee kehän. Toinen tuo suhteeseen tavan kestää kipua, toinen valon ja luottamuksen mahdollisuuden. Maailmojen vaihto herättää kysymyksen: täytyykö läheisille antaa kaikki se, mikä kerran auttoi itseä selviytymään?

Vastaus on henkilökohtainen, mutta menneisyys ei poista vastuuta. Koettu kipu selittää mallin; se ei tee siitä väistämätöntä eikä oikeuta muuttamaan toisen elämää oman kamppailun jatkoksi.

Dekonstruktio kontekstin vaihtona

Dekonstruktio ei tässä tarkoita kaiken tuhoamista vaan tutun kaavan testaamista uudessa yhteydessä. Entä jos voimaa on myös avun vastaanottaminen? Entä jos kuria tarvitaan valittua tavoitetta eikä itsensä rankaisemista varten? Entä jos rakkaus on kärsimystä vaikeampaa juuri siksi, että se vaatii avoimuutta?

Mustavalkoinen elokuva saa uusia sävyjä. Menneisyyttä ei pyyhitä, mutta se lakkaa olemasta ainoa kartta.

Ennakoimattomuus ja variaatio

Culture and Explosion -teoksessa Juri Lotman tutkii katkoksia, sattumaa ja ennakoimattomuutta kulttuurin muutoksissa. Hänen teoriansa ei ole psykoterapiaohje, mutta se tarjoaa hyödyllisen vertauskuvan: uusi ei aina seuraa suorana viivana aiemmasta, vaikka jälkikäteen tapahtuma usein julistetaan väistämättömäksi.

Kyberneetikko W. Ross Ashby muotoili vaaditun variaation lain: säätelijä tarvitsee riittävästi variaatiota vastatakseen häiriöiden variaatioon. Matemaattista lakia ei voi siirtää suoraan psyykeen. Metaforana se muistuttaa, että yksi vastaus toimii huonosti monenlaisissa tilanteissa.

Jos häpeään, läheisyyteen, virheisiin ja epävarmuuteen vastataan vain lisäämällä kontrollia, järjestelmä haurastuu. Keinovalikoiman on laajennuttava: yhdessä tilanteessa kestetään, toisessa pyydetään apua, kolmannessa vaihdetaan suunnitelmaa ja joskus lopetetaan taistelu.

Ikuisen aloittelijan asema

Ikuinen aloittelija ei pakene loputtomasti sitoumuksia. Hän ei tee kerran löydetystä maailmankuvasta ankkuria. Hän sallii epäilyn, erottaa tilanteita ja testaa uuden hypoteesin ennen sen julistamista totuudeksi.

Epävarmuus ei takaa läpimurtoa. Omituisuus ei todista oikeassa olemista. Uutuus voi olla virhe, muoti tai vanha asia uudella nimellä. Tuntematonta kohti liikkuminen vaatii rohkeuden lisäksi palautetta, rajoja ja valmiutta vaihtaa suuntaa.

Horisontin valinta alkaa, kun ihminen ei enää kysy vain ”kuinka paljon kipua kestän?”, vaan lisää: ”mitä haluan rakentaa?”, ”millä hinnalla?”, ”kehen valintani vaikuttaa?” ja ”voinko pysyä elävänä muuttamatta elämää jatkuvaksi kokeeksi?”

Autiomaasta poistuminen ei tarkoita voimasta luopumista. Se tarkoittaa variaation palauttamista voimaan.