Toiset olympialaiset

♨

Meidän Hellaassamme on aivan toisenlaiset olympialaiset:
loputtomia seiväshyppyjä helvetin repeämien yli.
Betonirannalle huuhtoutuneet olympiaurheilijat
eivät taistele mitaleista.
Uusi päivä on arvokkain palkinto –
itsensä vetäminen pohjalta ajan kanssa kilpaa.
Nimetön lippu lentokoneeseen, jolla ei ole portaita;
kierrämme start-upimme vauhtiin ja heitämme: kenen lentää korkeimmalle?

Täällä nelikymppiseksi elänyt on jo mestari …
ja joku poistuu pelistä silmukan kautta,
löytämättä koskaan luukkua takaisin pinnalle. 🎧

Urheilu ja harjoittelu ovat elämää pienoiskoossa:

Tässä mahdollisuuksien laajuus vastaa sarjojen määrää.

Samat mesosykliit, sama jatkuvuuden periaate, jota ilman suurta tavoitetta ei
saavuteta. Lihassäikeiden sarkoplasminen hypertrofia on sopeutumisreaktio;
mitokondrioiden – solun voimalaitosten – suuri tarve syntyy vuosien
korkeatoistoisesta harjoittelusta aineenvaihdunnallisen kuormituksen alla.
Tottumukset muuttuvat samoin: niiden tarve syntyy sopeutumisreaktiona vuosien
toimintaan, joka vaatii niitä.

”Kaikki alkaa aina pienestä, uudelleen itävistä kuolleista siemenistä.” Vain
ponnistus ja kaipuu kauas saavat varren kasvamaan betonilaattojen läpi.

Hei sinä, joka katsot: näetkö unta kaukaisista maista? Kutsuuko kultainen talja?
Tunnetko hämärän tietoisuuden unen läpi?

Silloin sinut värvättiin jo kauan sitten, ja veljeskuntamme ottaa sinut riveihin
taistelusiipensä alle 🌓 (ha-ha, hei). (Oxxxymiron) 🎧

Mahdollisuuksiemme laajuus liittyy suoraan tehtyjen yritysten määrään, ei
hetkelliseen tulokseen.

Jokainen ylitys ei ole koe, jonka tulos on ”onnistui / ei onnistunut”. Se
laajentaa aluetta, josta voi tulla meille mahdollinen. Mitä useamman sarjan
teemme, sitä laajemmaksi kasvaa kestävyytemme ja sisäisen voimamme tila.

Ajatus ylittämisestä ja harjoittelusta eksistentiaalisena käytäntönä avautuu
havainnollisesti tässä videossa.

Eksistentiaalinen harjoittelu: miten liikunta opettaa ylittämään elämän vaikeuksia ilman palkinnon odotusta

Harjoitellessamme käynnistämme työlään toiminnan ja harjoittelemme ylittämistä
ilman palkintoa. Säännöllisen fyysisen kuormituksen hämmästyttävä psykologinen
puoli on se, että vaikeus alkaa näyttäytyä kasvun mahdollisuutena.

”Pysykäämme aina valmiina. Kun juoksumatto käynnistyy allamme, se on meille
tavallinen tila. Esterata? Toki – teen sitä joka päivä. Yksi este enemmän tai
vähemmän ei merkitse minulle mitään. Olen valmis, olen harjoitellut.”

Kuinka monta olemassaolon levypainoa eksistentiaaliseen tankooni on tänään
lastattu, ja kuinka paljon ne painavat? ❓

Teenko tämän päivän sarjan kymmenen, viidentoista vai kahdenkymmenen kilon
levyillä? ❓

Onnistuin: hyvä. Taputa itseäsi olalle ja valmistaudu, sillä elämän tangon paino
voi huomenna kasvaa.

En onnistunut: erinomaista. Annoin sata prosenttia ja yritän huomenna uudelleen.
Jokainen päivä on uusi sarja, joka ponnistuksen myötä tekee minusta vahvemman.

Ole vaikeimmalla hetkellä kiitollinen siitä, että saat ylipäätään olla tässä ja
nyt ja kokea sen.

”Taistelu tekee tästä elämästä nautittavaa. Siksi menemme harjoittelemaan.”