Varjoiset tunnelmat

VARJOISET TUNNELMAT

❇️ VARJO HORISONTISSA ❇️
Joskus elämä muuttuu tummaksi kuin vanha mustavalkoinen valokuva. Tuntuu, ettei mikään ilo pääse tiheiden pilvien läpi ja että valo, jos sitä joskus olikin, on kadonnut jo kauan sitten. Näitä ovat varjoiset tunnelmat — hetket, jolloin koko elämä tuntuu äkisti menettävän merkityksensä. Ja kun mieli on pimeyden nielemä, miten löytää jotakin, joka palauttaisi valon edes hetkeksi?

❇️ KOIRAT KELLAREISSA ❇️
Tällaisina hetkinä mieleeni tulee Nietzsche ja hänen “kellarikoiransa”. Jaan ne kahteen tyyppiin. Ensimmäiset haukkuvat, kun ne päästetään ulos. Ne juoksevat, metelöivät, mutta pysyvät näkyvissä, sosiaalisen kentän sisällä — kuin huolettomat juhlien ja klubien vakikävijät. Niitä ei näytetä televisiossa, mutta ne ovat usein “ykkösellä”. Ymmärrättehän? Sitten ovat toiset: ne, jotka ulvovat kellarissa, surun ja masennuksen nieleminä, aivan kuin oma elämä ei kuuluisi heille. Nämä koirat ovat uponneet omaan sisäiseen painajaiseensa. Ja pahinta on, että ne tuntuvat hallitsemattomilta.

Varjoiset tunnelmat ovat kuin tällaisia “koiria kellarissa”, alakuloisuuden ja toivottomuuden nielemiä. Tiloja, joissa mieli kieltäytyy muistamasta hyviä hetkiä ja kirkas tie tuntuu kadonneen jonnekin.

❇️ VALOA ETSIMÄSSÄ ❇️
Kävelen Vasilinsaarelle, sinne missä suomalaiset luut ovat.
Niiden yllä — Itämeren männyt ja Vasilinsaaren uniset sfinksit.
Ja aivan lähellä suutelimme raivokkaasti kosteassa porttikongissa.
Hän sanoi: “Stop!”, kun kylmät kämmenet peittivät kovan nännin. 🎶
Hymyilin ja... Noina kausina me “rakastimme” sokeasti ja joimme yhdellä kulauksella, ajelehdimme tuulen mukana... 🎶

Se ei ole vain mielentila. Se on laskeutumista kuiluun, jossa jopa tila jakautuu kahtia. Katu tuntuu halkeavan: kävelet sitä pitkin, mutta varjosi on jo kaukana edellä.

❇️ MENNEISYYDEN KAIUT ❇️
Sitten palasimme kotiin keskustan kautta ja ylitimme Pankkisillan. 🎶
Ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut, mutta syvällä oli tunne, että jotakin oli menetetty.

Kuten eräs tuttu kerran Nevskillä istuessaan sanoi:
hän katsoi ohikulkevaa Ljaljaa, luki moitteen hänen silmistään ja vastasi kuin suoraan hänelle: “Elä sinä ensin näin paljon...”
Hän ei itse tiennyt, miten katkeran ironisilta nuo sanat kuulostivat.

Niin kuin psykologit, jotka purkavat “Varjoa” teoriassa kerta toisensa jälkeen,
mutta eivät ole koskaan tunteneet, kuinka vaikeaa tätä tietä on oikeasti kulkea,
miltä lause “bipolaariset ovat vaarallisempia katastrofien aikana” 🎶 kuulostaa sen elämän sisältä, josta puhutaan.

Ja nämä varjoiset tunnelmat nostavat mieleeni Stanfordin professorin sanat — professorin, joka on elänyt kaksisuuntaisen mielialahäiriön kanssa. Hän kirjoitti, ja sanat kuuluvat myös tähän:

“Siksi huomaan katkeran iloisena vaihtaneeni levottoman mutta täyden eilisen tasapainoiseen ja hyvinvoivaan tähän päivään” (Jamison, 2017, s. 208). [Itse en sanoisi “vaihtaneeni”, vaan “siirtyneeni jostakin johonkin”.]

Kyllä, olen iloinen että se meni ohi, ja samalla on katkeraa juuri siksi, että se meni ohi... Ikään kuin emme enää koskaan vaeltaisi koko porukalla Sadovajaa pitkin, ikään kuin et enää koskaan joisi pohjaan asti. Elämä ei ole enää yhtä täynnä päiviä... Ja tätä on todella vaikea ymmärtää niiden, joiden yli nämä “Pohjoistuulet” eivät ole koskaan puhaltaneet.

❇️ UNOHTUNUT AURINKO ❇️
Sellaisina hetkinä aivot tuntuvat unohtavan kaiken kirkkauden.
Ne sammuttavat valon, ja jäljelle jäävät vain varjot — sumeat, kylmät, vieraat.
Tuntuu kuin menettäisit kaiken, jolla joskus oli merkitystä. Kauan sitten eräs lapsuudenystäväni keksi hienon vertauksen. Hän sanoi: “Kuin Ankeuttajat olisivat imeneet kaiken ilon pois.”

Mutta juuri silloin on tärkeää muistaa, että valoa on, vaikka se olisi heikkoa. Se saattaa olla tuskin näkyvissä, mutta juuri se tekee mahdolliseksi uskoa itseensä uudelleen.

❇️ LASKEUTUMINEN ❇️
Mennään sinne: pimeä yö, tangolla kiemurtelee taas jonkun tytär. 🎶 Tuolla pihoilla poika otti veitsen maksaansa. Kuka on syyllinen — siitä ei saa selvää; hän tuhahti kuin siili. 🎶 Kaikki tämä voi kuulostaa runoudelta ja kauniilta sanoilta, mutta vain sellaiselle, joka ei ole ollut siellä eikä nähnyt sitä.

Näin elämä kulkee: pojat ja tytöt vetävät ko**aa, 🎶 äidit huolehtivat missä he ovat ja mitä heille kuuluu... Ja kun jossakin ylhäällä opetetaan ratkaisemaan yhtälöitä, 🎶 jonkun toisen tytär pakotetaan rappukäytävässä polvilleen. 🎶 Kaupunki on jaettu pystysuunnassa: kun katujengi nukahtaa, mafia herää — ja sen mukana meidän Varjomme.

Ja tässä psykologisessa maastossa tiedän tarkalleen, mistä puhun. Olen nähnyt sen ja ymmärrän, miten se toimii. Osaan työskennellä Varjon kanssa ja tunnen sen muustakin kuin teoriasta. Tässä on tärkeää muistaa, ettei kaikki ole menetetty. Kun tuntuu ettei ulospääsyä ole, kannattaa vahvistaa edes hieman tunnetta siitä, että olet tehnyt jotakin hyvää — vaikka se olisi aluksi osittain rationalisaatiota. Tällaisessa asetelmassa, tällaisessa dialektiikassa, alkaa muodostua suuntautuminen Ylittämiseen💪.

❇️ KUN TIETÄ EI OLE ❇️
Jos tietä ei näy tässä myrkyn valtameressä,
jos kuolet eikä ketään ole vierellä,
jos täysi suurkaupunki tuntuu tyhjältä,
sytytä tuli, niin näemme savun. 🎶

Seuraavissa teksteissä katsomme, miten tämä sisäinen tuli sytytetään. Valoa ja voimaa voi löytää itsensä ruoskimisesta, ja siitä tulee ensimmäinen sillanpääasema. Puhumme siitä seuraavassa artikkelissa. Sen jälkeen näemme, miksi tuo sillanpääasema on oikeastaan kullattu ansa. On tärkeää muistaa, ettei tämä kirjoitussarja ole tie välittömään parantumiseen vaan alku.

Ja ehkä lopulta päädymme siihen, että varjoisilla tunnelmilla on arvoa — mutta siihen liittyy erittäin suuria ja vakavia “mutta”-ehtoja.

Mitä “hyötyjä” sinä näet varjoisissa tunnelmissa❓ Oletko ehkä jo löytänyt tavan käyttää niitä henkilökohtaiseen muutokseen❓ Jaa ajatuksesi.

#VarjoisetTunnelmat #HenkilökohtainenMuutos

---

Lähteet

1. Nietzsche, F. Pieni koottujen teosten laitos / Friedrich Nietzsche; venäjänkieliset käännökset J. Antonovski, V. Weinstock, A. Zabolotskaja ym. Pietari: Azbuka, Azbuka-Atticus, 2017. 1056 s. (40)

2. Jamison, K. An Unquiet Mind. Venäjänkielinen laitos: Moskova, Alpina Publisher, 2017. 226 s. (54)

Kaikki kappaleista otetut ilmaukset, viittaukset ja sanalliset käänteet on merkitty 🎶-symbolilla.
Niiden käyttö on tarkoitettu kunnioitukseksi esiintyjien työlle. Kuinkahan monta kappaletta tunnistat näistä pääsiäismunista...

---

Liity keskusteluun Telegramissa! 💬