Yhteinen mytologeemamme

”He ovat kuin lapsuudenystävät, silkkaa Valoa ja Pimeyttä,
Kuin yin ja yang, kyynikko ja hyvä ihminen,
Kahdella yksi kohtalo, kuin vedä ja työnnä” (Oxxx🎶)

Mutta toistaiseksi:

Osa 1 ✍🏻

Mitä sankarina oleminen oikeastaan tarkoittaa? Sankari ei ole vain lihaksikas taistelija. Sankari omistaa elämänsä tärkeälle asialle tai antaa sen muiden ihmisten puolesta. Yleinen ”miehen tie” on vanhastaan ollut lohikäärmeiden surmaamista, aarteiden hakemista ja pyhäkköjen rakentamista. Vaikka nykyajan taistelut käydään toimistoissa, aseina ovat nitoja ja rei’itin ja ”kultainen talja” tuodaan kauppakassissa jonosta, syvin olemus ei muutu.

Millainen sitten on naisen tie?

”Naisen sankaruus ja uhrautuminen on siinä, että vaimon roolissa ja miehensä kanssa yhdeksi tullen hän laskeutuu tämän mukana manalaan ja antaa hänelle ikuisen elämän. Tämä aihe kaikuu suuressa kertomuksessa maanalaisesta matkasta. Ishtar haluaa palauttaa miehensä Tammuzin elävien maailmaan. Se on suuri myytti Jumalattaresta, joka laskeutui manalaan tuodakseen ikuisen elämän lahjan itselleen ja miehelleen. Muinaisten perinteiden pohjalla on kuva naisen tehtävästä paitsi kosmoksen luojana myös pelastajana tuon kosmoksen sisällä” (1, s. 106📚).

”Hänestä tulee pelastaja… Tällainen teko pelastaa myös hänet” (1, s. 87📚).

🌟 Tässä on naisen yleinen tie: hän ei ole vain fyysisen elämän lähde vaan henkeä muuttava muusa (1, s. 104📚).

Penelope, Odysseuksen vaimo, odotti miestään kaksikymmentä vuotta. Odysseus olisi jäänyt vajaaksi, jos hän olisi palannut, istunut rannalle – eikä Penelopea olisi ollut.

Tarkastelkaamme myyttiä Orfeuksen matkasta Haadeksen valtakuntaan. Hän laskeutui manalaan palauttaakseen rakkaan vaimonsa Eurydiken eloon tämän kuoltua paetessaan satyyriä. Orfeus pyysi Haadesta ja tämän puolisoa Persefonea vapauttamaan Eurydiken. He suostuivat yhdellä ehdolla: Orfeus ei saanut katsoa taakseen ennen valoon pääsyä. Matkalla hän alkoi epäillä tulleensa petetyksi, ei kestänyt epävarmuutta ja katsoi perässään kulkevaa Eurydikeä. Niin hän menetti tämän ikuisesti (1, s. 266📚).

Päästäkseen pois Haadeksen valtakunnasta Orfeuksen piti uskoa Eurydiken seuraavan ja olla katsomatta taakseen.

Kumppanien on uskottava, että suhde voi johtaa molemmat parempaan tulevaisuuteen. Kummankin on uskottava toisen voimaan ja siihen, että Toinen voi ja haluaa kurottaa vastaan. Vain siten voi poistua henkilökohtaisesta helvetistä (mukaillen teosta Pimeimmissä paikoissa, s. 309📚).

Orfeuksen ja Eurydiken myytti vahvistaa myös Saint-Exupéryn oivalluksen:

”Rakastaminen ei ole toistensa katsomista vaan katsomista yhdessä samaan suuntaan.” ❤

Yhdessä helvetin uloskäyntiä kohti katsominen, usko siihen että kumppani kulkee mukana, ja kieltäytyminen kääntymästä mielessä kiertäviin pelkoihin – sitä myytti opettaa. ⚠

Mutta miten voi uskoa? Kaikki varhainen kokemus sanoi: heihin ei voi luottaa. Ennemmin tai myöhemmin he lähtevät.

Hän sanoi usein naiselle, että tämän täytyi uskoa. Syvällä sisimmässään mies ei itsekään uskonut.

Hän ei voinut uskoa, ettei häntä hylättäisi kuten varhaisina vuosina. Suojautuakseen yksinäisyyden kivulta hänen havaintonsa alkoi rakentaa sisäistä työskentelymallia.

”Mieli eli ’subjektiivinen elämä’ voi muodostua vaihtoehdoksi vanhemmalle, johon lapsi ei voi luottaa; kiinnittyminen siihen voi jossain määrin suojata syvästi traumatisoitunutta psyykeä tunkeutumiselta” (2, s. 422📚).

👥 Niin hän kasvatti sisällään Toisen, joka ei koskaan jättäisi häntä vaikeina hetkinä. Aika kului, sisäinen Ystävä vahvistui ja sankari tuli yhä vähemmän riippuvaiseksi ulkomaailmasta.

”En tästä maailmasta, turha kuin muste ilman kynää,
Kuin joku olisi kaivanut jyvän tai irrottanut lenkin
Ketjusta, jossa kaikki ovat esimerkillisiä – viis heistä;
Yhteys tähän maailmaan kulkee vain tangenttia pitkin.”

”Jotkut hajanaisuudesta kärsivät lapset alkavat tukahduttaa kaikki ihmissuhteisiin liittyvät tarpeensa ja torjuvat läheisen vuorovaikutuksen” (2, s. 102📚).

Jos suhde silti syntyy, se tuntuu oman minuuden pettämiseltä. ❗❗❗

”Traumalle osoitetusta ’uskollisuudesta’ luopuminen vastaa oman varhaisemman lapsiversion hylkäämistä” (2, s. 48📚).

”Se, minkä vuoksi olit kerran valmis kuolemaan, voi huomenna menettää merkityksensä.”

Pamahdus. Aivan kuin ampuisi sitä, joka – tai mikä – on aina auttanut.

Hän oli todella luonut pienen maailman ja uskonut,
Että Bukefalos oli hänen ratsunsa ja hän Lancelot.
Lancelot valitsi rakkauden ja kunnian välillä ja uhrasi kunnian.

Lancelot eli Kärryritari

”Lancelot eli Kärryritari” 🔎

Romaanin nimi liittyy kiinnostavaan kohtaukseen.

Guinevere on siepattu. Lancelot lähtee etsimään häntä, ratsastaa hevosensa kuoliaaksi ja vaeltaa yksin raskaassa haarniskassa kaupungista kohti pimeää, hämähäkinseittistä metsää. Hän etenee hitaasti, kun ohi kulkee kärry. Ritarille olisi häpeällistä matkustaa täydessä sotavarustuksessa talonpoikaiskärryssä, sillä niillä vietiin rikollisia teloitettaviksi. Yksikään ritari ei nousisi kyytiin.

Kärryn lähestyessä hän ajattelee: sillä löytäisin Guineveren nopeammin – mutta mitä kunnialleni tapahtuisi?

Kolmen askeleen jälkeen hän päättää ja nousee kärryyn. Näin hän läpäisee ensimmäisen koetuksen valitessaan kunnian ja rakkauden välillä.

Myöhemmin:

”Hän on kylmä kuin jää.
Miksi?
Koska ennen kärryyn astumistaan mies otti ensin kolme epäilevää askelta.”

Aluksi hän siis ikään kuin torjui ajatuksen naisesta – tai tarkemmin säilytti ensin ”uskollisuuden traumalleen”, kunnialleen ja egolleen.

Toinen kiinnostava kysymys: kokiko Guinevere kunnian – egon ja sisäisen Ystävän – kilpailijana, jonka kanssa Sankari petti häntä?

Ei savua ilman tulta. ”Villi”, alkukantainen nainen – hänen intuitionsa – saattaa kuiskata: jokin on väärin; hän pettää sinua jonkun kanssa; hän ei ole kanssasi.

Sillä välin Lancelot luopuu egostaan, kunniastaan.

Voi noita kolmea askelta.

Hän ja hänen Egonsa kulkivat Helvetin läpi

”Sinä ja minä kuljimme helvetin läpi. Woodmanin psyykkiset roolitukset olivat aina siellä. Alussa jaettiin kääröjä kohtalon huijauskoodeineen; jotkut eivät saaneet omistaan mitään irti. Katsoit omiasi: pelkkää puhetta ja heikkoja yrityksiä paeta kaiken nielevää feminiinistä periaatetta…

Lopulta joit haarniskasi ja menit naimisiin pesijättären kanssa…
Olet täällä vain, koska minä olin sinussa! Ilman minua kantaisit kansalle vettä, surkea olento.

👥 Minä pelastin henkesi. Kun ketään ei ollut, minä olin yksin kanssasi.

👥 Tarvitsit minua vain ollessasi yksin – ja nyt olet hänen kanssaan?

👥 Pah. Katso häntä. Mitä saavutat hänen kanssaan? Hän ei ole vertaisesi…

👥 Olin sinussa kaikki: kasvoin kapinallisesta juovasta nuoresta vahvaksi Varjoksi. Otin Psykhen hahmon, keksin Prologin, annoin sinulle tatuoinnin ja autoin sinua aikuistumaan. Olen se väsymätön ääni, joka sanoi: lue, opiskele – tieto on ihmisiin kohdistuvan vallan perusta.

👥 Juoksit kanssani pellolla; ulvoimme yhdessä kuuta. Loit minut itse. Ja nyt surmaat minut näin röyhkeästi?”

🏴🏳🏳🏴🏳🏴🏳🏴🏳🏴 (Luonnoksen tekijä: Ego, jonka he haluavat tappaa)

Seis, seis, seis. Nämä ovat vain pelkoja.

(Jatkuu)

Yhteinen mytologeemamme. Osa 2 🍀

”Rakkauden lait ovat julmia. Jos luovut jostakin jonkin vähäisen vuoksi, luovut kaikesta tuon vähäisen tähden ja kannat ajatusta sielussasi koko matkan” (1, s. 269).

Miten vaikea koetus se onkaan. Kunnia – tai ego – on aina ollut kanssasi; olet synnyttänyt ja kasvattanut sen. Se on tietty tapa katsoa elämää. Rakkauden muutos näyttää kulkevan tuhon kautta.

”Muodon tuhoaminen mahdollistaa toisen muodon luomisen” (1, s. 230📚).

Mutta sehän muistuttaa kuolemaa. Tämä maailma on tuttu; maailma hänen kanssaan tuntematon. Tuleeko sitä edes? Kuinka voimakkaan uskon vaatii luottaa siihen, että horisontin takana on jotakin?

Kyse ei ole vain tilanteesta vaan eksistentiaalisesta juonesta.

”Joka tahtoo pelastaa sielunsa, kadottaa sen, mutta joka sen kadottaa, löytää sen” (Matt. 16:25).

Onko egosta ja kunniasta luopuminen suuren rakkauden vuoksi uskon ja voiman teko? Vai kulttuurimme tavoin nähtynä alistumista ja sisäisen selkärangan heikkoutta?

”Takerrutko menneisyyteesi vai annatko tämän päivän liekin sulattaa sinut joksikin uudeksi?” (1, s. 278📚)

”Initiaation toimittaa viettelijätär, joka kutsuu ja johtaa miehen maailmaan, joka rikkoo kaikki tämän tutut käsitykset ja säännöt” (1, s. 187📚).

Jungin suhde potilaaseensa Sabina Spielreiniin on havainnollinen esimerkki. Jung luopui analyyttisistä rajoista (Pimeimmissä paikoissa, s. 73📚). Mitä se merkitsi?

Nainen valaisee miehen. Siinä on muutoksen merkitys. Katkelma Thetiksen ja Peleuksen tarusta:

”Hänen kantapäässään käärme puree akillesjänteeseen kuolettavasti. Sen jälkeen hänen Egonsa kuolee… ja hänelle alkaa soida tämän maailman uusi laulu.”

Miten symbolista. Sama käärme, jonka avulla ihmiskunta oppi Hyvän ja Pahan, puree nyt naisellisen muuttavan voiman hahmossa hänen akillenkantapäätään. Myrkky on kuitenkin hyödyllistä vain kohtuudella. Egoa ei saa tappaa.

”Buddhalaiset puhuvat karman kahdeksasta tuulesta. Kun ne tarttuvat ihmiseen, ne puhaltavat hänet Ego-tietoisuuden alueelle. Egosta luopumista pidetään joogaharjoituksen suurimpana virheenä. Siihen on rakennettava suhde” 🤝🏻 (1, s. 239📚).

Egoa ei saa tuhota!

”Krystal (1978, s. 111) ehdottaa trauma-käsitteen rajaamista niin sanottuihin katastrofaalisiin traumoihin, jotka tuhoavat Ego-rakenteen kokonaan, syöksevät potilaan täydelliseen avuttomuuteen ja toivottomuuteen ja johtavat lopulta ’katatonoidiseen tilaan’” (2, s. 62📚).

Mitä tarkoittaa ”suhteen rakentaminen omaan Egoon”? Mitä suhteen rakentaminen ylipäätään merkitsee? Ilmeisesti kykyä olla vuorovaikutuksessa Toisen kanssa: luoda yhteinen rakenne, jossa kaksi tai useampi itsenäinen hiukkanen toimii yhtenä kokonaisuutena mutta säilyy itsenään.

Ferenczi kirjoittaa:

”Oman minän rakenteen korvaaminen uudella on mahdollista vain, jos olemassa oleva rakenne tuhoutuu osittain tai kokonaan. Uusi Ego ei muodostu suoraan vanhasta, vaan sen sirpaleista – hajoamisen, jakautumisen ja atomisoitumisen synnyttämistä ’alkeishiukkasista’” (2, s. 364📚).

Siis uusi sisällämme ja uusi ”yhteiskunnan solu”, perhe, muodostuvat hiukkasista.

Uuden Egon muodostaminen vaatii kuitenkin puoliintumisajan läpikäymistä.

(Kokoa haljennut minä palapeliksi Maslow’n pyramidilla istuen.)

Mikä sitten on persoona, joka rakentaa suhdetta Toiseen? Mitä androgyynien myytti tarkoittaa? Että jokainen on vain puolikas?

Hiukkasia… hmm… entä kirjaimet?

M:ää seurasi N,
Ja siinä kirjaimessa oli enemmän viivoja,
Vinoja, suoria ja pystysuoria.
Vaakatasossa oli hyvä,
Ja liikkuessaan vanhaa pystysuoraa ylöspäin
Siinä oli enemmän vapausasteita…
Mutta tässä pulma: en vieläkään tunne aakkosia. Lapsesta asti halveksin kirjaimia, pidin niitä lihan linnakkeena, joka peittää hengen korkeamman merkityksen.
Vannoin, etten opettelisi niitä.
Ne tuntuivat vain musteen lialta,
Jota Mefistofeles taivutti poimimaan omenan, jota koko ihmiskunnan on siitä lähtien täytynyt syödä.
Omenoiden raudan täytyi painaa sieluja niin, ettei ferrum koskaan antaisi niiden lentää… Niin ajattelin.
Mutta tunsinhan niin suurta iloa!
Kirjaimet ovat sanojen perusta, ja eikö sanota, että Sana on Jumala?
Vai tekikö Jumala kirjaimet kylkiluista pilaksi, ettei pitkästyisi?
Niiden kanssa ei totisesti pitkästy. Mitä teen?
On Woodmanin kaltaisia… vokaaleja, konsonantteja, painollisia, sihiseviä, isoja ja pieniä…
Jotkut soivat vain yhdessä toisen kanssa, toiset merkitsevät jotakin yksin. Sitä etsin: kirjainta, joka on päämäärä itsessään eikä väline muille, jotka odottavat esineellistymistä, sanaksi tulemista. Mutta taas pulma: sellainen kirjain on vain yksi, ”minä”. Paradoksaalisesti se liittyy suoraan minuun – kutsumme itseämme kirjaimellisesti sillä. Ja Kyrillos tai Methodios, tai kuka alkuvaiheessa olikaan ja tietää mutta vaikenee, asetti sen aivan loppuun.

🧲🧲🧲🧲🧲🧲🧲

”Hänen epäluottamuksensa johtui varhaisista menetyksistä ja tunteesta, että Vanhempi oli hylännyt hänet.

Tyydyttääkseen toiveitaan Adam vetäytyi usein fantasioihin tai katsoi pornografiaa. Näin hän vaihtoi lapsuudesta tutun alisteisen ja haavoittuvan roolin hallitsevaan asemaan. Hän kuvitteli hallitsevansa täysin haavoittuvaa, häntä tarvitsevaa naista omien seksuaalisten halujensa tyydyttämiseksi ja uskoi tällaisen suhteen vihdoin antavan kontrollin ja täyttävän kaikki tarpeet…

Hän alkoi etääntyä äidistään, koska tämä oli pitkään tavoittamaton – kirjaimellisesti poissa kotoa. Siksi Adam piti myöhemmin etäisyyttä suhteissaan. Hänen kiintymyksensä voidaan luokitella lapsuudessa turvattomaksi ja vastustavaksi tai aikuisena torjuvaksi; käytös on myös selkeä esimerkki tuhoisasta narsismista (Rosenfeld, 1987)” (2, s. 124📚).

Kuinka muuttaa asenne, joka oli välttämätön sopeutumiselle mutta lakkasi myöhemmin olemasta tarpeellinen? ❓❓❓

Yhtä vastausta ei tietenkään ole. Ihminen on käsittämätön olento. Jokainen persoona löytää omat, yleensä tiedostamattomat tapansa käyttää asemaansa.

Tärkeintä on tapojen moninaisuus.

Kreikassa oli kokonainen jumalten ja jumalattarien pantheon, joka välitti ”oman sielumme salaisuutta, jota voimme ymmärtää heidän avullaan” (1, s. 39).

”Jumala, johon ihminen uskaltaa uskoa, merkitsee niiden voimien valintaa, joita hän pitää elämässään tärkeimpinä” (1, s. 174📚).

✅ Määritä, mikä elämässäsi on tärkeintä, ja valitse sitten vastaava Jumalatar.

”Tässä on Pariin valinnan ydin: hänen piti valita Jumalatar, josta tulisi hänen shaktinsa, hänen elämänsä merkitystä heijastava energia. Myyttien naisvoimat ruumiillistavat energioita…” (1, s. 174📚).

• Mutta siinä on vaikeus ‼‼‼‼

Ego liikkuu tietoisuuden pohjalla kuin erakkorapu. Käärmeen myrkky ei vahingoita sitä, mutta koska se elää kylmässä pimeydessä, se ei tunne naisten käsien lämpöä eikä hellyyttä. Se pelkää, perääntyy ja vetää patriarkaalisia ennakkoluuloja perässään.

On aika katsoa pimeimpiin paikkoihin ❗❗❗❗❗

Luettuani Pimeimmissä paikoissa loppuun nukahdin. 💭💬

🌕💬 — Ensiksi, Varjo, kuuntele:
En pettänyt sinua.
Olet minulle oikeastaan kuin Isä.
Muutan sinua vain hieman,
Jotta me kolme voimme alkaa elää.
Sillä Rakkaus on sellainen tunne…
Hetkinen – tunnetko sinä sitä?

🌑💬 — En. Siellä mistä tulen meille ei opetettu sellaista.

🌕💬 — Näet vielä: rakkaudessa sinäkin synnyt uudelleen; siellä löytyy tilaa Idille.

🌑💬 — Hyi, rahvaan soppa! Syödä kaikkien kanssa samasta kaukalosta? Sitäkö haluat?

🌕💬 — En. Haluan vain elää niin, etteivät varhaiset asetukseni raahaa minua samaa kehää yhä uudelleen.

🌑💬 — Entä valta?

🌕💬 — Valta on vähäpätöistä. Rakkaudessa on kaikkien jumalten voima, eikä valtaa tarvita.

🌑💬 — Mistä nyt puhut?

🌕💬 — Kohta ymmärrät, vanha ystävä. Vastaa: miksi olet täällä?

🌑💬 — Olen täällä vain tehdäkseni sinut vahvemmaksi!

🌕💬 — Kiitos, Varjo. Puhuimme tästä jo vuonna 2017. Teet minut vahvemmaksi ja olen kiitollinen. Mutta jos minua ei olisi, mikä olisi sinun merkityksesi?

🌑💬 — En ymmärrä.

🌕💬 — Jos minua ei olisi, mitä tekisit? Vastaa, Varjo.

🌑💬 — Silloin minuakaan ei olisi. Ilman sinua minulla ei ole mitään syytä olla täällä!

🌕💬 — Juuri niin. Tiesin, että olet viisas ja sanoisit tuon sanan: merkitys. Entä jos sanoisin, että Hän on minulle samanlainen merkitys kuin Minä olen Sinulle?

🌑💬 — Ei voi olla.

🌕💬 — Voi, ystäväni. Eilen tajusin, että kaikki minun – siis meidän – taistelumme, kaipuumme ja työmme ovat merkityksellisiä vain, kun jaamme ne muiden kanssa. Sinä jaat voimasi kanssani, eikö?

🌑💬 — Kyllä.

🌕💬 — Ja se on elämäsi perusta?

🌑💬 — Kyllä.

🌕💬 — Niin minä jaan voimani hänen kanssaan. Hänen kehityksessään ja kasvussaan näen merkityksen sekä oman kasvuni. Kuten sinä löydät merkityksen jakaessasi voimasi minulle, minä löydän sen jakaessani voimani hänelle.

🌑💬 — Oletko siis hänen Varjonsa?

🌕💬 — En. Tämä on ihmisten maailma, täällä kaikki on toisin. Olemme kaksi kanssamatkustajaa Olemisen pikkubussissa…

🌑💬 — Kuolette ”Olemisen pikkubussiinne” ettekä jätä perintöä. Et ilman minua.

🌕💬 — Olet samanaikaisesti oikeassa ja väärässä, Varjo.

🌑💬 — Selitä.

🌕💬 — Olet väärässä siinä, ettemme jätä perintöä. Shakespeare sanoi:

”Katso lapsiasi: heissä entinen tuoreutesi elää,
Heissä vanhuuteni saa oikeutuksen.
Anna vuosien viilentämän veren
Syttyä perillisessäsi uudelleen” (Sonetti 2).

”Jätä poika, kun nuoruus haudataan;
Hän kohtaa huomisen auringon” (Sonetti 7).

🌑💬 — Aiotteko hankkia lapsia???

🌕💬 — Kyllä, olemmehan ihmisiä.

🌑💬 — Hyvä on. Mutta mitä tarkoitit ”oikeassa ja väärässä”? Missä olen oikeassa?

🌕💬 — Ilman sinua en voi jättää perintöäni. En myöskään ilman Häntä.

🌑💬 — Puhutko lasten siittämisestä?

🌕💬 — Kyllä. Tarvitsen sinua myös seksin aikana.

🌑💬 — Ha-ha-ha, kyllä! Olisit aloittanut siitä. Varjo antaa siunauksensa!

🌕💬 — Kiitos, Varjo, että autat minua tekemään lapseni!

🌑💬 — Riittää. Muuten vieras, joka lukee tätä hölynpölyä, luulee sinun pudonneen kokonaan saranoiltasi.

🌕💬 — En välitä mitä vieras ajattelee, etkä sinäkään. Mutta ”sarana” on hyvä vertaus: ovi on portti uuteen, tietoiseen elämään, ja te – Sinä ja Hän – olette saranat, jotka avasivat sen.

🌑💬 — ”Me”? Yhdistät meidät? Minut, Suuren ja Kauhean, ja tuon Naisen? Mikä hänen nimensä on?

🌕💬 — En kerro.

🌑💬 — Sano edes kirjain.

🌕💬 — Ensin Ž, sitten K.

🌑💬 — Mikä monikasvoinen Janus tämä on? Oletko liittoutunut monikätisen Shivan kanssa?

🌕💬 — Tunnen, että alat olla mustasukkainen. Jos hän näkee tämän, hän luulee Sinun pilkkaavan häntä.

🌑💬 — Tietääkö hän Minusta?

🌕💬 — Hän aistii jonkun olevan olemassa.

🌑💬 — Miten?

🌕💬 — Intuitio kuuluu Naiselle. Mutta koska hän ei tunne arkkityyppiä eikä sisäisiä työskentelymalleja, hän sekoittaa Sinut eläviin ihmisiin. Hän kuvittelee minun aina tekevän jotakin jonkun kanssa, makaavan N:n, D:n tai jonkun muun kanssa. Hän ei siis tunne, että olen hänelle uskollinen.

🌑💬 — Kuka Minä olen? Miksi hän Minua kutsui? Olen Varjo, kaikkien alhaisten paheiden, vallan ja hurjastelun valtiatar! Tanssin Dionysoksen juhlissa ja söin pohjoisten jumalten kanssa Valhallassa.
Hevosen hahmossa kuljetin Platonin vaunut kauas. Rakensin pesän Nietzschen aivoihin, kun Zarathustra syntyi.
Vierailin kaikkien nerojen luona, ja jos he taipuivat lumoukseeni, muutin heidät hulluiksi…

🌕💬 — Selitän mustasukkaisuutta, ja sinä puhut vain itsestäsi. Hyvä on, olen väsynyt.
Katso ikkunasta: pellon yllä Kuu on puolikas. Mennäänkö ulvomaan kuuta kuten ennen?

(He lähtevät.)

🌑💬 — Mennään. Minä poistun, ja siinä kaikki. Hänen kanssaan et ulvo kuuta.

🌕💬 — Ehkä ulvonkin.

(He poistuvat.)

Herääminen

Muistan hämärästi jonkin dialogin ja sen, että yritin sopia Egoni kanssa…

Avaan Persoonallisuuden psykologian 🦋🦋🦋🦋🦋🦋.

Aleksandr Asmolov kirjoittaa:

”Persoonallisuuden aktiivisuus ei synny jonkin tarpeen aiheuttamasta alkusysäyksestä. Sen ’moottoria’ on etsittävä toiminnan virrassa syntyvistä ristiriidoista, jotka ovat persoonallisuuden kehityksen liikkeellepaneva voima” (3, s. 199📚).

”Lev Vygotski piti psykologiaa moninaisuuden tuottamisen tieteenä”, ja Asmolov jatkaa:

➡ ”Kriisit eivät ole tilapäisiä tiloja vaan sisäisen elämän tie” (A. G. Asmolov, luento 04, Kulttuurihistoriallinen sosiologia, 38:00–45:45 📺).

🗣 ”Psykologiksi tullakseen on elettävä eri kulttuurimaailmoissa ja dialogissa niiden kanssa” (1:08:00).

📢 Siinä se on! Toiseus ei ole tuomio vaan lahja ❗

”Juuri ristiriidat 🌓 ja joskus hierarkkisesti liittyvien motiivien konfliktit toimivat yksilöllisen tietoisuuden erityisen sisäisen liikkeen mekanismina. Motiivit suhteutuvat toisiinsa: jotkin alistavat muita ja kohoavat niiden yläpuolelle, toiset laskeutuvat alisteisiksi tai menettävät merkitystä luovan tehtävänsä. Tämän liikkeen muodostuminen ilmaisee yhtenäisen henkilökohtaisten merkitysten järjestelmän – persoonallisuuden – muodostumista” 🌈💫 (3, s. 360).

Lyhyesti kaava kuuluu:

1+1=11

Sen toteuttaminen vaatii Kahden Persoonallisuuden Uskon ja Halun
sekä vuosien ”kiinnostuneen aktiivisuuden rakkauden kohteen kehityksessä ja elämässä” (Erich Fromm).

Se voi koskea persoonallisuuden kahta ristiriitaista asemaa, jotka yhdistyneinä ovat summaansa suurempia.

Tai kahta eri maailmoista tulevaa ihmistä, jotka liittyvät yhteiselle elämänmatkalle ja saavat enemmän kuin kumpikaan yksin.

⚓ Tämä on yleinen kaava.

🌱 Tämä on yhteinen mytologeemamme!

Vähintäänkin yritän yhä enemmän uskoa:

Jokaisen kivun ⬇ jälkeen tulee ilo ⬆.

Ja Varjoni antaa minun arvostaa eläviä ihmisiä aina enemmän.

🧠 ”Ego vastaa selvästä ajattelusta ja ’mauttomasta ja ankeasta’ realismista.

🕎 Tiedostamaton vastaa kiihtymyksestä, inflaatiosta, intuitiosta ja luovuudesta.

Tiedostamaton synnyttää
🌕 iloa, ihailua, nautintoa ja epätavallisia uusia ajatuksia, mutta myös
🌑 ahdistusta, pelkoa ja kauhua. Normaali toiminta vaatii kaikkien sen signaalien 🦊 hyväksymistä ja liittämistä 🕎 tietoisuuden rakenteeseen.

Ihmisen psyyken toiminta on dynaamista ja jatkuvaa ja vaatii persoonallisuuden molempia puolia” 🔄 (Pimeimmissä paikoissa, s. 435).

”Rites de passage -menoissa ihmiset vapautuvat rakenteesta communitas-tilaan vain palatakseen rakenteeseen tuon kokemuksen elävöittäminä” (Victor Turner, Rituaaliprosessi, s. 19).

🌓 ”Meille annettiin pimeys vain, jotta kohtaisimme auringon onnellisina” (Grot).

Sinulle annettiin yksinäinen lapsuus, jotta voisit jonain päivänä olla onnellisesti muiden kanssa.

🕎 Opiskelet Psykologiaa 🕎
🦊 Voidaksesi antaa Sen Hänelle 🦊
🔄

Lähteet

1. Goddesses: Mysteries of the Feminine Divine — Joseph Campbell.
2. Into the Darkest Places — Marcus West.
3. Persoonallisuuden psykologia — Aleksandr Asmolov.